3.3.2012

Facemaskin takaa: #10 Jartsa Kärkkäinen

Sun Cityn haastattelusarja  ”facemaskin takaa”  jatkuu!  Tällä kertaa haastatelun kohteeksi valikoitui joukkueen viime kauden kapteeni Jari ’Jartsa’ Kärkkäinen.

Jartsa on tullut tunnetuksi joukkeen ’kohtalaisen’ pienenä mutta pippurisena taistelijana.  Ikää on jo miltein 35 vuotta mutta parikymppisestä miehen eroittaa vaan ohimoidenhiusten elegantista harmaantumisesta. Jari on myöskin yksi niistä harvoista joukkueen pelaajista joita ei voi laskea alottelijaksi vaan häneltä löytyy jenkkifudistaustaa peräti yhden kauden verran B-junioreista.

Tapaan Jarin hänen kotipihallaan hänen tehdessä lumitöitä. Talonmies ei ole ehtiny lumitöitä tekemään joten Jari on tarttunut kolaan ja viipottaa nyt pitkin taloyhtiön pihaa. Hyvin treenatut rintalihakset varmistavat  että lumet ovat tipotiessään jo alle viidessä minuutissa,  ja Jari on valmiina haastatteluun.

- Terve Jartsa, mitkä on fiilikset? Kamat on saatu päälle treeneissä ja harjoitteluun on saatu kolinavaihde päälle, kestääkö kroppa viellä iskua?

Fiilikset on ihan katossa kamatreenien myötä ja koko syksy ollaan treenattu hyvin ja kovaa joten uskon että kroppa kestää paljon paremmin kuin viime vuonna. Koko viime kauden pre-seasoniin verrattuna  olen jo tässä vaiheessa ottanut ja antanut enemmän iskuja, joten senkin kautta kroppa tottuu.  

-Teet työtäsi tietokoneiden parissa, stereotypisesti ajatellen sinun tulisi olla kynäniska tai finninen pullukka joten on pakko kysyä, mikä on hyvän kuntosi ja treenatun kropan salaisuus?

Stereotypiat pysyköön reportterin omissa unissa. Nörtit on nörttejä mutta minä en ole itseäni sellaiseksi luokitellut vaikka elantoni it-työstä saankin. Kohtuullisen kuntoni salaisuus on niinkin yksinkertainen asia että treenaan 6-7 kertaa viikossa. Olen melko riippuvainen liikkumisesta, maksimissaan 2-3 päivää pystyy olemaan treenaamatta muuten alkaa pää kiukuttelemaan. Tosin tällä hetkellä 6-7 treenikertaa viikossa on koetuksella kun Sun Cityn treenivuorot ovat mallia LEPAKKO (terveisiä Hangon kaupungin urheilutoimelle) ja niitä seuraavina päivinä on vanhan äijän kroppa niin nukuksissa ettei treenaamisesta ole mitään hyötyä.  

- Yksi kausi jenkkifudista takana, miltä tuntuu ja miten tämä kausi erosi siitä kun pelasit junnuna jefua?

Suurin ero lienee siinä että B-junnuna vuonna 1995 olin se finninaamainen pullukka puolustuksen linjassa, joka ei oikein saanut mitään järkevää aikaiseksi. Lajihan ei hirveästi ole muuttunut vaikka ehdinkin sen unohtamaan lähes kokonaan ”tauon” aikana.

- Sinusta tehtiin joukkueen kapteeni, miltä se tuntui ja miten hoidat tonttisi muiden pelaajien motivoinnissa ja johtamisessa?

Kapteeniksi valinta oli ihan käsittämätön hieno juttu ja kunnia-asia. Tämä oli ensimmäinen kapteenipestini missään joukkueessa joten se tuntui erityisen mukavalta. Yritin hoitaa tonttini sillä tavalla että kävin treeneissä ja tein treenit kunnolla ja yritin vähän katsoa muiden perään. Tänä vuonna näen mielelläni nuoremman kaverin kapteenina joka luo fiilistä ja asennetta omalla esimerkillään. 

- Pelipaikkasi on vaihdellut kolmos QB:sta,  Tight Endiin, Widereceiveriin ja aina puolustuksen takakentään asti. Ilmeisesti tälle kaudelle pakkaa sekoitetaan entisestään. Onko pelipaikan jatkuva vaihtuminen rasittavaa vai tuoko se vain lisä motivaatiota treenaamiseen?

Joo oli se vähän rasittavaa mutta toisaalta mielenkiintoista kokeilla eri paikkoja. Toisaalta pistää mietityttämän valmennuksen lääkityksen oikeellisuutta kun pistivät minut puolustukseen ja vielä takakentälle vaikka olin osallistunut ehkä 3 taklausdrilliin harjoituksissa. Siitä 3:s QB hommasta opin sen verran että hidas pää ja vielä hitaammat jalat eivät sovellu siihen hommaan ollenkaan.   

- Missasit viimekaudella kuitenkin yhden ottelun kun olit Roomassa lomamatkalla. Tuntuiko pahalta saada tietää että Bulldogs höykytti samaanaikaan joukuettamme Sipoossa?

Matkailu on harrastukseni numero UNO, joten siinä mielessä en ottanut asiasta pahempaa stressiä ja olihan meillä rosterissa pelaajia yllin kyllin.  Joten Sun Cityn historian rumimmat luvut ei voinut johtua minun poissaolostani. Sain reaaliajassa viestejä ottelun tilanteesta ja yritin kyllä auttaa seisomalla kädet ristissä Vatikaanin aukioilla anoen apua ylemmiltä taivaan voimilta. Eihän siitä mitään apua ollut ja tästä johtuen olen edelleenkin ateisti.

- Se on varmasti hyvin ikävä muisto viimekaudelta mutta palataan positiivisin asioihin, mikä on paras muistosi menneeltä kaudelta?
Paras muisto on ehdottomasti joukkuehenki. Kukaan ei leijunut pilvissä vaan kaikki auttoi toisiaan ja osattiin pitää hauskaa sekä treeneissä että peleissä.

Yksittäisenä tapahtumana on kyllä O-liner Wille Niemen interceptionin jälkeinen taklaus Tallinnaa vastaan. Wille on tarvittaessa nopea kaveri ja teki tilanteessa yhden kauden hienommista taklauksista.  

- Onko sinulla millaiset tavoitteet tulevalle kaudelle, tulemmeko näkemään tulevalla kaudella entistä kovemman numero kympin?

Tavoitteet on pysyä ehjänä ja auttaa joukkuetta omalla pelipaikallani (mitä valmennus ikinä keksiikään). En mä usko että musta mitään hirmuhitteriä enää kehittyy mutta varmempi ja rauhallisempi uskoisin olevani kun viime kaudella.

- Millaiset terveiset haluisit lähettää seuran faneille?

Meillähän on aivan varmasti Suomen parhaat fanit ja mahtava kotiareena jossa paistaa aina aurinko. Toivottavasti yleisöä tulee vieläkin enemmän kun viime vuoden järjestelyvirheistä on opit otettu ja kotiotteluista tulee todella laadukkaita tapahtumia. Vielä kun laitetaan katsomonkin puolesta vastustaja vapisemaan kannustuksen muodossa, niin sitten aletaan olemaan kaikin puolin valmiita todellisiin maalikarkeloihin! Viime kausi meni monella katsojalla pelin ja sääntöjen opettelussa ja tänä vuonna opetellaan kunnon metelin pitäminen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti