3.8.2016

Kausi päättyi pettymykseen

Bearsilta(kin) tuli kylmää vettä niskaan. Kuva: Stefan Österlund. 
Sun Cityn juhlakausi jäi jokseenkin pannukakuksi, sillä se päättyi ennen aikojaan jo runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella. Päätöskierroksella Sun Cityllä on nimittäin lepovuoro, mutta välieriin tai Rautamaljaan ei kuitenkaan tarvitse valmistautua tällä kertaa.

Bears tuli, näki ja voitti Rukki Areenalla lähes näytöstyyliin vaikka Sun City lopulta saikin taululle ihan mukavasti pisteitä. Niistä kaksi oli hyökkäyksen käsialaa ja yksi puolustuksen tehtailema.

Ottelu kuitenkin alkoi todellisella kylmällä suihkulla. Bears avasi onsidepotkulla ja Sun Cityn etulinjan nukkuessa nappasi itselleen myös pallon Sun Cityn 45 jaardin viivan tuntumassa. Montaa peliä ei jouduttu odottamaan ennen kuin pallo oli jo maalissa. Samansuuntainen tahti jatkui Bearsin lyödessä tahtia. Avauspuolikkaalla Bears iski neljä touchdownia lisäpisteineen, Sun City yhden joka oli tällä kertaa tailbackina esiintyneen Samuli Alppirannan käsialaa.

Sun City oli vaihtanut Alppirannan aisapariksi blokkaavaan rooliin Tom Lastusen, joka teki työtä käskettyä.

– Tätä olisi ehkä pitänyt kokeilla jo aikaisemminkin kauden aikana, valmentajan paikan kauden päätteeksi jättävä Tony Andersson myönsi.

Toisella puoliajalla sama tahti jatkui, eli Porin komennossa mentiin. Vieraiden pelinrakentaja Nicholas Sandhu oli tehokas ja heitti touchdownit neljälle eri kiinniottajalle. Kotijoukkueen Alppiranta juoksi toisen touchdownin joka oli lähemmäs 80 jaardin mittainen ennen Tony Lappeteläisen vielä aivan ottelun lopulla nappaamaa syötönkatkoa ja sen palautusta Bearsin 20 jaardin viivalta.

Tony Lappeteläinen pääsi teedeen makuun ottelun päätössekunneilla. Kuva: Stefan Österlund. 
Kauden saldoksi jäi siis kuusi tappiota ja vain kaksi voittoa, mikä ei todellakaan vastannut odotuksia juhlakauteen lähdettäessä. Bears oli kuitenkin sarjassa odotetun kova ja varmisti Hangon voittonsa ansiosta kotiedun Rautamaljaan, joka pelataan Porissa lauantaina 21. elokuuta klo 15.00. Vastaan asettuu joko välierän kotiedun varmistanut Ghosthunters tai todennäköisimmin Bouncers, joka voitti ECG:n tällä kierroksella. Toisen välieräpaikan kohtalo ratkeaa tosin lopullisesti vasta päätöskierroksella.

Sun City–Bears 20–42 (7–28)
Samuli Alppiranta 2 TD, Tony Lappeteläinen TD, Mikael Kangas 2 XP.

Lue lisää: Yle Västnyland (ruotsiksi), Pori Bears, Gridiron.fi, SAJL:n II-divisioonan viikkokatsaus.

-MH-

25.7.2016

ECG nollasi punakoneen

Velodromia voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisen jefun Lambeau Fieldiksi. Kuva: Stefan Österlund
Matka II-divisioonan välieriin mutkistui huomattavasti eikä missään nimessä ole enää omissa käsissä tappiollisen ECG-ottelun jälkeen.

Ottelun ainoat pistesuoritukset nähtiin heti kättelyssä, kun ECG:n puolustus vei pallon ja hyökkäys tilitti pinnat taululle. Sun Cityltä puolestaan oikein mikään ei ottanut onnistuakseen Suomen jenkkifutiksen Lambeau Fieldillä, eli Velodromin pääareenalla.

ECG vei puhtaan voiton pistein 14–0 (14–0). Sun City hakkasi päätä seinään – eli ECG:n puolustukseen – ja keinoja päästä edes taululle ei löytynyt tämän 48-minuuttisen aikana.
Siihen jää. ECG:n puolustus oli kivenkova lauantaina. Kuva: Stefan Österlund
– Kaiken kaikkiaan meiltä heikko esitys tällä kertaa. Meillä oli ongelmia sekä ajoituksen että suorittamisen kanssa, pettynyt päävalmentaja Tony Andersson totesi ottelun jälkeen.

Mikäli verkkotoimituksen lyhyen matematiikan opinnoista on jäänyt edes haiven tietoa päähän, Sun Cityn mahdollisuudet jatkopeleihin ovat teoreettiset ja vaativat toiseksi viimeisen kierroksen oman voiton (Bears) lisäksi Bouncersilta kaksi tappiota (ECG, Bears) ja Nokian voiton ECG:stä päätöskierroksella.

Sillä matematiikalla Bouncers jää neljään pisteeseen ja sarjan jumboksi. Sun City ja ECG nousevat molemmat kuuten pinnaan, mutta koska Sun Cityllä on parempi piste-ero näiden kahden joukkueen keskinäisissä otteluissa (voitot 1–1, pisteet SC 17, ECG 14), Sun City sijoittuu paremmin, eli kolmanneksi. Bears vie kotiedun Rautamaljaan ennen Ghosthuntersia samalla periaatteella, eli paremmalla keskinäisten otteluiden piste-erolla kun molemmilla tässä teoreettisessa tilanteessa olisi 12 sarjapistettä plakkarissa.
Kuva: Stefan Österlund
Mutta todennäköisyys tällaiselle tapahtumaketjulle lienee jossakin kolmen ja viiden prosentin välimaastossa, joten sen varaan ei todellakaan kannata laskea. Yksikin "väärä" tulos ja Sun Cityn saumat ovat menneet.

– Oli tilanne mikä oli, mutta me lähdemme voittamaan viimeisen ottelun kotikentällä ja sen jälkeen saamme nähdä mihin se riittää, Andersson toteaa.
Kuva: Stefan Österlund
ECG–Sun City 14–0 (14–0, 0–0, 0–0, 0–0)
6–0 Oskari Hyvärinen
12–0 Jani Lindholm, 14–0 XP2



-MH-

22.7.2016

Sun City 30 vuotta: Jens Holmströmin haastattelu

Tässä maistiaisena Sun Cityn kattavasta 30-vuotishistoriikista nykyisin Roostersin valmennuksessa vaikuttavan Jens Holmströmin haastattelu. Tämä ja monta muuta tarinaa vuosien varrelta löytyvät kirjasta, jota myydään Sun Cityn kotiotteluiden yhteydessä huokeaan 10 euron hintaan.

Kirjoja tulee olemaan myynnissä myös rajoitettu määrä lauantaisen ECG-vierasottelun yhteydessä, joten kannattaa ottaa tilaisuudesta vaari mikäli satut liikkumaan Velodromin alueella Helsingissä lauantaina kello 16 aikoihin!

Alla julkaistu teksti löytyy juhlakirjasta ruotsiksi, ja käännös sekä uudelleenjulkaisu on suoritettu haastateltavan suostumuksella :)

Jens Holmström
Kuva: Mikael Heinrichs
Hankolaislähtöisistä valmentajista Jens Holmström (Roosters ja maajoukkueet) sekä Kari Huhtaoja (Colts, U19-maajoukkue) lienevät eniten meriittejä keränneet. Jos tarkastelee miesten pelaajauria, Huhtaoja vetänee pitemmän korren, ainakin mikäli Holmströmiä on uskominen.

"En ollut kovinkaan kaksinen pelaaja, mutta roikuin kuitenkin treeneissä mukana. Taisin aikoinaan nähdä kaikki kotipelit kaudella 1988 ja tulin itse mukaan joukkueeseen kaudella 1989. Saattaa olla että olin lippupallojunnujen kanssa käymässä treeneissä heittämässä  jo sitä edeltävällä kaudella.

Olin aikeissa pelata lippupalloa kaudella 1988, mutta jossain vaiheessa liitto päätti asettaa GP-sarjan yläikärajaksi 17 vuotta, mutta siirtymäkaudella joukkueissa sai olla mukana kaksi yli-ikäistä pelaajaa. Seura valitsi Jucci Hellströmin ja Aki Syrjälän ja minua pyydettiin miesten rinkiin, jossa ajauduin rissuksi. Joten oikeastaan en koskaan ehtinyt itse pelaamaan lippupalloa."

Sen sijaan Holmström siirtyi jo 1989 lippupallojunnujen valmennustehtäviin ja oli myös mukana joukkueenjohtajan ominaisuudessa B-poikien jefujoukkueessa joka osallistui SM-sarjaan kausina 1990–1992.

Mutta mistä jenkkifutiskipinä oikein lähti?

"Harrastin parin vuoden ajan potkunyrkkeilyä joka oli siihen aikaan Hangossa iso juttu, mutta muuten en oikeastaan urheillut lainkaan. Olin lopettanut potkupallon ja taisin enimmäkseen keskittyä keilailuun ja oluen juontiin. Sattumaa se taisi olla, sillä kukaan kavereistakaan ei ollut pakottamassa mukaan."

Ennen Sun Cityn ensimmäisen inkarnaation viimeistä pelikautta 1995 Holmström muutti Helsinkiin, mutta pelasi kuitenkin vielä Sun Cityssä. Kausi oli vaikea ja etenkin tappio Dragonsia vastaan Tallinnassa on jäänyt mieleen.

"Meillä oli mukana joukko 69'ersien pelaajia tuomareina, jotka olivat niin huonoja että kotimatkalla laivassa meinasi jo käydä pahasti. Lisäksi muistan stadionin joka muistutti enemmänkin menneiden aikojen gladiaattoriareenaa. Jucci (Hellström) oli runningbackina ja joka kerta kun hän sai pallon vastustajan pelaajat huusivat "Thunderi, thunderi tulee!". Se oli kaikin puolin outo ottelu."

Holmström muistelee sarjanousujen olleen aina haastava paikka pienelle seuralle. Osalla pelaajista teki tiukkaa lähteä pitkille vierasmatkoille joko työkiireiden tai muiden juttujen vuoksi. Näin ollen rosteri oli aina pienempi divarikausilla 1990 ja 1992.

"Muistan ensimmäisen downini divarissa. Pelasin oikeaa rissua ja peli oli toss right. Minun tehtäväni oli hoitaa crack blocki ja seuraava asia jonka muistan oli kun mietin miten taivas onkaan noin sininen. Niiden linebackeri oli vetänyt minut levyksi, tosin taisin siihen aikaan painaa rapiat 70 kiloa."

Oman peliuran päätyttyä Holmström (joka myöntää nuorempana olleensa ECG-kannattaja) siirtyi Jan Österlundin vanavedessä Roostersin valmennusporukoihin. Österlund valmensi siihen aikaan seuran junioreja ja naisia. Holmström oli ensin Österlundin oppipoikana ennen siitymistä juniorivalmentajaksi vuonna 1999. Kaudelle 2000 hän sai aisaparikseen entisen maajoukkuepelaajan ja valmentajana jo kannuksensa hankkineen Kari Ketosen Roostersin A:n hyökkäyspeliä johtamaan. Kausi päättyikin A-junnujen Suomen mestaruuteen.

"Karilta opin todella paljon harjoitusten suunnittelusta, josta minulla ei siihen aikaan ollut minkäänlaista hajua."

Kun Sun City syksyllä 2010 käynnisteli toimintaa uudelleen, Holmström oli mukana pienessä roolissa. Hän osallistui muutamaan rekrytointitapahtumaan ja veti muutamat harjoitukset Cupliksessa. Lisäksi Ketosen siirto Hankoon valmentajaksi oli osittain Holmströmin junailema.

"Joskus 1990-luvun alkuvuosina Sun City oli itse asiassa lisensseissä (miehet, juniorit, lippupalloilijat, cheerleaderit) mitattuna Suomen suurin jenkkifutisseura. Siihen aikaan kaupungissa oli hirveä jefu-buumi ja vielä tänäkin päivänä saa kuulla muisteloita siitä, miten upeat nurmikentät Hangossa silloin olikaan."
-MH-

21.7.2016

Punakone taistelee loppuun asti

Taisteluilme on ja pysyy! Kuva: Stefan Österlund
Sun City aikoo taistella kynsin hampain pudotuspelipaikasta, vaikka joukkueen alkukausi onkin ollut melko hankala. Viime lauantain voitto Ghosthuntersista osoitti että taistelutahto ei ole kadonnut mihinkään.

Lauantain ottelu Velodromilla alkaa kello 16.00 ja Helsingissä on viime kausina totuttu näkemään myös mukavasti Sun Cityn kannattajia näissä karkeloissa. Toivottavasti tuokin trendi jatkuu.

Kentällä on viime vuosina yleensä kulkenut ihan hyvin ECG:tä vastaan. Joukkueiden keskinäisiä kohtaamisia on kautta aikojen kahdeksan kappaletta. Niistä Sun City on voittanut 5 ja ECG (ml. ECG II) 2. Kerran on pelattu tasan harjoitusottelussa. Pisteet suosivat Sun Cityä lukemin 244–188.

Meidän talli. Kuva: Stefan Österlund

18.7.2016

Sun City tarttui oljenkorteensa


Puolustuksen puheenvuoro. Vasemmalta Max Lindström, Aleksi Riiheläinen ja Benny Eklund. Kuva: Stefan Österlund
Kolme ottelua ja ajolähtö päällä. Lupaan ja vannon, että en enää ikinä viljele pesäpallotermistöä näillä sivuilla tämän jälkeen, mutta tähän se nyt vaan tuntui sopivan. Sun City tarttui oljenkorteensa ja nappasi todella ison voiton kotona sarjakakkonen Nokia Ghosthuntersista lauantaina.

Sun City lähti otteluun ilman ykköspelinrakentaja Eino Matikaista, jonka loukkaantuminen Bouncers-ottelussa päätti miehen kauden. Joni Vatanen johti tällä kertaa peliä ja avasi myös Sun Cityn pistetilin.
Andersson ja Vatanen punovat juonia. Kuva: Stefan Österlund
Tom Lastusen lähes 75-jaardinen läpijuoksu petasi kotijoukkueelle hyvät asetelmat, ja Vatanen juoksi kiertäen vasemmalle pallon maaliin jo avausneljänneksellä. Joakim Backman monotti limpun haarukkaan lisäpisteen arvoisesti.

Toisella neljänneksellä kotijoukkue lisäsi johtoaan kun Samuli Alppiranta koppasi reilun kymmenen jaardin heiton ja juoksi pallon kanssa vielä 80 jaardia hyvää aina maaliin saakka vieden joukkueensa jo 13–0 -johtoon. Lisäpisteen snäppi meni hieman korkeaksi, mutta Backman korjasi pallon talteen ja päätti juosta sen itse maaliin tuoden kaksi lisäpinnaa yhden sijasta.
Ari Silvennoinen etenemässä. Kuva: Stefan Österlund
– Puolustuksemme pelasi tänään erinomaisen pelin. Boksissa jätkät esiintyivät edukseen, varsinkin Matias Söderblom. Takakentällä puolestaan kolmikko Aleksi Riiheläinen (joka valittiin Sun Cityn parhaaksi pelaajaksi), Raoul Lindberg ja Backman napsivat inttereitä jokainen, Sun Cityn valmentaja Tony Andersson sanaili ottelun jälkeen.

Nokian kiri alkoi toden teolla vasta viimeisellä neljänneksellä, kun he kavensivat läheltä juosten tilanteeksi 15–6 ja vielä päälle heitolla kahden lisäpinnan arvoisesti tilanteeksi 15–8.

Seuraavassa draivissa Sun Cityn lentopotkuyritys epäonnistui pahemman kerran, kun aloitussyöttö leijaili ulos omalta maalialueelta safetyn arvoisesti ja Ghosthunters pääsi viiden pinnan päähän.

– Lopussa Nokia pääsi vielä meidän viiden jaardin viivalle ja pelasivat kaikki neljä yritystä. Kun pallo tuli meille, heillä oli vielä muutama aikalisä, mutta Lastusen uudet downit pelastivat meidät, Andersson totesi.
Aleksi Riiheläinen palkittiin Sun Cityn parhaana. Kuva: Stefan Österlund
Sun City - Ghosthunters 15–10 (7–0, 8–0, 0–0, 0–10)
6–0 Joni Vatanen TD, 7–0 Joakim Backman XP
13–0 Samuli Alppiranta TD, 15–0 Backman XP2
15–6 Nokia #19 TD, 15–8 Nokia # 88 XP2
15–10 Sun City safety


-MH-